|
|
RODUSTA
|
MITÄ
PERUNKARVATONKOIRA ON?
Lyhyesti..
Perunkarvatonkoira kuuluu FCI:n ryhmään
5 pystykorvat ja alkukantaiset rodut.
Rodun kotimaa on Peru ja se kuuluu alkukantaisiin rotuihin.
Rotuun kuuluu kolme muunnosta
Kokomuunnokset
Pieni, korkeus 25 cm – 40 cm,
paino 4 - 8 kg
Keskikokoinen, korkeus 41 cm –
50 cm, paino 8 - 12 kg
Suuri, korkeus 51 cm – 65 cm,
paino, 12 - 30 kg
sekä jokaiseen kokomuunnokseen kuuluvat karvaton
ja karvainen muunnos.
Karvaton on tunnetumpi muunnos tässä rodussa.
Pentueeseen syntyy normaalisti aina molempia muunnoksia
karvattomia ja karvallisia.
Suomessa molemmat muunnokset karvaton ja karvallinen
rekisteröidään.
Karvallisia käytetään myös jalostukseen.
Kahta karvaista ei saisi risteyttää keskenään.
Pieni
pätkä historiaa..
Rotua on kasvatettu jo muinaisten Incojen aikakaudella.
Tuhansia vuosia sitten. Tästä on tänä
päivänä saatu todisteita arkeologisista
kaivauksista, joissa on löydetty rotua kuvaavia saviastioita
ja muita esineitä.
Hyvin usein karvaton koira esiintyi Chavín-kulttuurissa
(1200-400 ekr.), Nazca-kultturissa (100-700 jkr.), Vicus-kulttuurissa
(500 ekr.-400 jkr.), Mochica-kulttuurissa (100 ekr-700
jkr.), Wari-kulttuurissa (700-1200 jkr.), Chimu ja Inca
-kulttuurissa (1100-1470 jkr.), suurin osa esiin kaivetuista
keramiikasta, joka esittää karvatonta koiraa,
löytyi Sican-kulttuurin (900-1100 jkr.) keskuksista.
Chancay-kulttuurille (1200-1470 jKr.) oli tyypillistä
kauniit mustavalkoiset piirretyt kuvat karvattoman koiran
elämänsyklistä.
Rodun käyttötarkoitus on alun perin ollut toimia
Inca papiston ja ylimystön lemmikkeinä.
Valitettavan usein on näitä koiria myös
käytetty uhrimenoissa Incojen aikakaudella.
Epäilemättä perunkarvatonkoiran selviäminen
valloitusaikoina ja kansanvallan syntyaikoina oli paljolti
rannikolla asuvien maanviljelijöiden ansiota. He
pitivät kiinni vanhoista tavoistaan, joissa koiraa
pidettiin tehokkaana apuna reumatismiin ja kaikenlaisiin
vaivoihin sekä tauteihin, joita on kuvattu yksityiskohtaisesti
Hermilio Valdizánin esseessä, "Popular
Medicine", julkaistu viime vuosisadalla. Koiraa ei
arvostettu yksinomaan parantavien vaikutustensa takia
vaan, koska se myös hävitti jyrsijöitä,
jotka aiheuttivat suurta vahinkoa viljasadolle. Rotua
on myös käytetty aarteen vartijana, ketteryytensä
ja nopeutensa ansiosta puuman metsästyksessä
ja viestiä vievien intiaanien turvana. Samoin sen
epäileväinen ja varautunut luonne vieraita kohtaan
tekivät siitä hyvän vahdin. Nykyisin, kun
perunkarvatontakoiraa kasvatetaan maaseudulla, kehitetään
myös sen metsästysviettiä – ja kaiken
lisäksi se on mitä parhain seuralainen, jonka
arvo tunnustettiin jo varhaisina aikoina.
Kun perunkarvatonkoirasta puhutaan elävänä
muinaisjäänteenä, se ei ole kaukana todellisuudesta!
Tänä päivänä perunkarvatonkoira
on yksi Perun suojelukohteista ja heidän ylpeytensä
kansallisrotuna sekä se on myös julistettu maansa
kansallisaarteeksi. Nykyisin jokaisessa Perun
museossa on perunkarvatonkoira, maskottina ja vahtina.
Luonteesta
…
Kaipaatko itsellesi uskollista, rauhallista
ja vaikkapa harrastuksiin soveltuvaa perheenjäsentä?
Silloin perunkarvatonkoira on valinnoista parhain!
Perulaista eniten kuvaavia adjektiiveja voisivat olla
esim.
ahne, alistuva, dominoiva (joskus), eloisa, helposti koulutettava,
herkkä, huumorintajuinen, hyvä vahti, ihmisrakas,
iloinen, isotteleva (jotkut urokset), itsepäinen,
itsetietoinen, kateellinen, kekseliäs, kiltti, kärsivällinen,
kestävä, lapsirakas, lauhkea, leikkisä,
luotettava, metsästysvaistoinen, mustasukkainen,
pidättyväinen, rauhallinen, seurallinen, sopeutuvainen,
suuriegoinen, temperamenttinen, toiminnanhaluinen, tottelevainen,
uskollinen, utelias, valpas, varautunut, voimakasluontoinen,
yhden ihmisen koira, ylpeä, ylväs.
Perulainen on omistajalleen ehdottoman uskollinen ja sen
oma perhe on sille kaikki kaikessa.
Rotu sopii myös lapsiperheisiin sekä sopeutuu
hyvin useammankin koiran joukkoon.
Ottaessasi perunkarvatonkoiran on pennun sosiaalistaminen
pentuaikana ehdottomasti tärkeimpiä asioita,
joita pitää huomioida koiran tullessa kotiin
luovutusikäisenä. Jos tätä ohjetta
ei noudata saattaa myöhemmin olla vaikeaa saada koiraa
enää sopeutumaan outoihin tilanteisiin ja ihmisiin.
Koiran luonnetta kuvataan rotumääritelmässä
epäluuloiseksi ja varaukselliseksi.
Mitä varautuneisuus siis tarkoittaa tämän
rodun luonneominaisuutena? Mielestäni voidaan se
määritellä vaikka näin: …alkukantaisuutensa
vuoksi sillä on säilynyt vahvasti luontainen
villieläimen vaisto, joka tarkoittaa, ettei koira
lähesty uutta asiaa heti vaan tutustuu uusiin tilanteisiin
hiukan kauempaa seuraillen. Jos sitä väkisin
lähestyy se yleensä pyrkii pakenemaan. Perunkarvatonkoira
ei kuitenkaan silti ole arka tai vihainen, kuten koiran
käytös monesti väärin ymmärretään.
Muista siis ensikertaa perulaisen tavatessasi, että
et ole huomaavinasikaan sitä ennen kuin koira itse
tulee luoksesi. Perunkarvatonkoira tarvitsee hieman aikaa
tutustuakseen outoihin asioihin ja ihmisiin. Hetken tutustumisen
jälkeen perulaisesta saa hauskan, leikkisän
ja uskollisen ystävän.
Perunkarvatonkoiralla on myös kohtalaisen suuri vahtivietti.
Se vartioi tarkasti kotiaan sekä perhettään
”laumaansa”. Tämän vuoksi saattaa
myös esiintyä haukkuherkkyyttä mm. ovikellon
soidessa. Tämä piirre on kyllä helposti
myös opetettavissa pois koiran käytöksestä.
Rotu on rauhaa rakastava, sisätiloissa se useimmiten
viihtyykin peiton alla nukkuen.
Peiton alla viihtyminen ei silti tarkoita, että perunkarvatonkoira
olisi täydellinen ”sohvaperuna”, vaan
se on oikeassa elementissään saadessaan liikkua
vapaana. Ulkoiltaessa koira on aktiivinen ja hyvä
lenkkeilykaveri. Varauksellisuutensa vuoksi koiraa ei
suositella pidettäväksi vapaan, muutoin kuin
varmoilla alueilla esim. koirapuistot, jokin tuttu metsäalue
tai vaikkapa mökillä, mistä se ei jotain
säikähtäessään pääse
karkaamaan.
Koulutus
– harrastaminen…
Perunkarvatonkoira on älykkäänä
ja oppivaisena koirana suhteellisen helposti koulutettava,
kunhan oikea motivaatiokeino löytyy. Kestävyyttä,
ketteryyttä ja nopeutta on riittävästi
monipuoliseen harrastamiseen.
Sen opettaminen on helppoa, koska se haluaa kaikessa miellyttää
omistajaansa.
Silti kuitenkin perulaisen omistajalta vaaditaan hyvää
johtamistaitoa. Mahdollisimman määrätietoista
ja selkeää kommunikointia koiran kanssa. Tietyt
rajat on pidettävä ja niissä tulisi myös
pystyä pysymään.
Koiralle ei kuitenkaan saa missään tapauksessa
olla ankara, vaan sitä on käsiteltävä
määrätietoisesti, mutta lempeän oikeudenmukaisesti.
Luultavasti paras perulaisen omistaja on sellainen, joka
on muutenkin elämässään ns. ”johtajatyyppiä”.
Älykkäänä koirana sen pitäisi
saada myös käyttää aivojaan eli sen
kanssa kannattaa tehdä mahdollisimman paljon harjoituksia
tai harrastaa jotain missä se joutuu käyttämään
etenkin hajuaistiaan sekä näköään.
Perunkarvatonkoirat pitävät puuhailusta erilaisten
esteiden ja kiipeilytelineiden parissa. Agilityssä
nopeus ja vauhdikkuus ovat lajissa rodun positiivisia
puolia. Vaikka rotu on näillä kentillä
vielä erikoinen, se ei tarkoita sitä, etteikö
tälläkin roduilla olisi vauhtia veressä.
Päinvastoin! Lisäksi roduilla on etua ketteryydestään
ja tarkkuudestaan. Harrastus vaatii ehdotonta tottelevaisuutta,
koiran hallittavuutta, hyvää kuntoa, toimintakykyä
ja hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa.
Mielestäni onkin epäoikeudenmukaista rotua kohtaan,
kun sen uskotaan olevan vain kotona löhöilevä
”sohvaperuna” tai jonkilainen "koriste-esine"
ja kaikki nämä kuvitelmat vain sen karvattomuuden
vuoksi. Kovin moni tuntuu ajattelevan, että karvattoman
koiran kanssa ei voisi harrastaa, mutta se on täysin
väärä uskomus. Karvaton koira nauttii metsässä
juoksemisesta, vaikkapa pupun perässä
ihan siinä missä mikä muu vastaavaa harrastava
karvainenkin rotu. Karvaton ei myöskään
mene ”rikki” risujen sitä raapiessa,
koska koiran iho on kuitenkin sen verran sitkeää,
että harvoin siihen tulee pintanaarmua pahempaa.
Onneksi nykyisin monet perulaisen omistajat ovatkin huomanneet
koiransa käyttöominaisuudet ja ovat alkaneet
harrastaa koiriensa kanssa mm. agilitya, hajutunnistusta,
verijälkeä, viehejuoksua, tokoa, yms. yms. mahdollisuuksia
on monia, kun vaan uskaltautuu ns. ”normikoirien”
joukkoon. Aina ei se vastaanotto heti ole positiivinen,
mutta kun koira on näyttänyt mihin se pystyy
on karvatonkin koira innolla hyväksytty joukkoon.
Koiranäyttelyt ovat perinteisesti olleet karvattomia
rotuja harrastavien suosima harrastus ja siksi mm. perunkarvatonkoirat
ovat nykyisin yhä enenevässä määrin
näyttelyssä hyvin edustettuna. Jokainen kokomuunnos
arvostellaan omana rotunaan. Karvattomilta roduilta ei
vaadita koepalkintoa muotovalion arvon saavuttamiseen.
Lisäksi 2013 rotumääritelmän uusiutumisen
myötä, myös karvalliset saavat osallistua
näyttelyihin. Karvaton sekä karvallinen kilpailevat
samassa kehässä.
HOITO
JA RUOKINTA
Ihon hoito on yksinkertaista. Pesua ja rasvausta
koirakohtaisesti.
Koirien ihoissa on eroavuuksia, toisilla on kuivempi iho
ja toisilla taas sellainen, ettei iho tarvitse melkein
mitään hoitoa.
Karvaiset perulaiset ovat myöskin helppohoitoisia,
koska ne ovat enimmäkseen lyhyt-turkkisia.
Joitain pidempiturkkisiakin löytyy, mutta nekään
eivät ole vaikeita turkinhoidollisesti. Karvaisen
ja karvattoman perulaisen luonteet tai hoito eivät
paljoakaan eroa toisistaan. Karvainen tietenkin kestää
enemmän kylmyyttä turkkinsa ansiosta.
Perunkarvatonkoiralle ei pakkanen ja aurinko ole ongelma,
eivätkä ne ole niin kylmän arkoja, kuin
monet kuvittelevat, koska rodun kotimaassa Perussa yön
ja päivän välinen ilmasto on vaihteleva.
Päivisin on kuumaa ja yön lämpötila
saattaa laskea jopa pakkasen puolelle, siellä koirat
ovat tottuneet olemaan yötä päivää
ulkona ja ne ovat pärjänneet vallan mainiosti
vuosituhansia näin. Kotimaassaan Perussa ei myöskään
ole koirille puettu vaatteita päälle kylmillä
ilmoilla, kuten meidän kulttuurissamme tehdään
ja silti rotu on selviytynyt hyvin sielläkin näihin
päiviin saakka.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö
meillä täällä olisi viisasta pukea
koira pakkasilla, kun sen kanssa lenkkeilemään
lähdetään. Karvattoman koiran kunnollinen
pukeutuminen on Suomen talvessa ehdottoman tärkeää.
Koira on suojattava pakkaselta kunnollisella talvihaalarilla,
korvia suojaavalla päähineellä sekä
usein myös tossut ovat tarpeelliset.
Kesäisin on suojattava koira auringossa palamiselta,
etenkin tietyn väriset vaaleat koirat palavat helposti.
Yleisesti uskotaan vieläkin, että karvattomat
koirat voivat syödä vain pehmeää ruokaa,
niiden hammaspuutosten vuoksi. Näin ei kuitenkaan
ole, vaan nämä koirat ruokitaan aivan samoin,
kuin mikä tahansa koirarotu. Kokemuksesta voin kertoa,
että "hampaaton" perulainen pystyy
syömään esim. tavallisen luun nopeammin
kuin täysin hampaallinen koira.
Uskokaa tai älkää, mutta olen tämän
nähnyt monesti. Perulainen on kaikkiruokainen, kotiruoka
kuin teollinenkin ruoka (kuivamuona) käy vallan mainiosti.
Tosin perunkarvatonkoira tarvitsee mielestäni hiukan
rasvaisemman ja proteiinipitoisemman ruuan, koska se on
karvaton ja tarvitsee enemmän energiaa lämmönsäätelyyn,
kuin turkilliset rodut. Hyvässä ”lihassa”
oleva perunkarvatonkoira ei kylmemmälläkään
säällä palele. Perunkarvatonkoira on myös
aktiivinen, liikunnallinen koira, joten energiaa kuluu
paljon myös siihen. Varsinkin pennut ja nuoret koirat
tarvitsevat todella paljon hyvänlaatuista ruokaa.
Kaikki lihatuotteet raakana ovat parasta mahdollista ruokaa
karvattomalle koiralle. Raakaruokinnalla koiran ihokin
pysyy hyvänä.
Omat koiramme ruokitaan ns. "sekaruokinnalla"
eli nappulaa ja lihoja, kasviksia yms.
RODUN
TERVEYS
Perunkarvatonkoira
on rakenteeltaan terve ja liioittelematon peruskoira,
ainut eroavaisuus ns. ’peruskoiraan’ on
tämän rodun karvattomuus niillä yksilöillä
jotka karvattomia ovat. Rotuun kuuluva karvallinen muunnos
taas ei eroa mitenkään niin sanotusta ’peruskoirasta’,
koska sillä on myös normaali turkki.
Todellisuudessa
tätä rotua ei ole tarkoituksella jalostamalla
tehty karvattomaksi, karvattomuus ei ole sairaus vaan
geenimutaatio. Joskus vuosituhansia sitten on johonkin
pentueeseen syntynyt näitä koiria ja kuten
tiedämme historiasta on tämä rotu ollut
muinaisten inkojen koira. Inkat ovat aikanaan tämän
rodun viisaudessaan säilyttäneet meille tuleville
sukupolville jatkamalla näiden koirien jalostusta
omana aikakautenaan. Rodun hyvinvoinnista ja puhtaasta
jalostuksesta kertokoon myös se, että rotu
on jatkanut säilymistään näihin
päiviin saakka. Inkojen aikakaudelta peräisin
olevia koirarotuja on varmasti tänä päivänä
hyvin vähän jäljellä, uskoisin näin.
Perunkarvatonkoira on kuitenkin selviytynyt vuosisatojen
vaihtumisista juurikaan muuttumatta siitä alkuperäisestä
koirasta, joka se on ollut jo vuodesta 300 eKr.
Perussa rodun alkuperämaassa on rotu vielä
tänäkin päivänä säilyttänyt
sen aseman mikä sillä oli jo tuhansia vuosia
sitten. Tässä on tietenkin omat hyvät
ja huonot puolensa, mutta totuus on kuitenkin se, että
vain terve hyvinvoiva koirarotu selviytyy vuosituhansien
koettelemuksista edelleen elinvoimaisena.
Perunkarvatonkoiralla
ei ole näihin päiviin mennessä ollut
mitään rodunomaista sairautta. Rotu on ollut
perusterve ja kuten sanottu eihän se olisi muuten
tuhansia vuosia selviytynytkään.
Viimeisten
vuosikymmenten aikana näitä koiria sitten
on tullut myös meille tänne Eurooppaan. Rodun
jalostamista on jatkettu täällä hyvin
pienellä määrällä jalostuskoiria.
Ei olla otettu huomioon sitä seikkaa, että
mikään rotu ei todellisuudessa kestä
loputtomiin samojen geenien yhdistymistä (sisäsiitos%
/ sisäsiitosaste ilmaisee kuinka suuressa osassa
geenipareista geenit ovat perinnöllisesti kaksinkertaisina).
Nyt
näyttääkin siltä, että se on
aiheuttamassa tämän vuosisadan aikana myös
perunkarvatonkoiran geneettistä taantumista. Tästä
johtuen on joitain sairauksia alkanut tulla esiin myös
tässä rodussa.
•
Epilepsia oli suurin uhkamme 2004 alkaen, mutta se on
saatu kuriin suunnitelmallisella jalostuksella. Epilepsia
tunnetusti on myös sairaus, joka on seurausta liiallisesta
sukusiitoksesta.
TÄSSÄ
KOKO SUOMEN EPILEPSIATILANNE PROSENTTEINA 2009 VUODEN
LOPPUUN MENNESSÄ LASKETTU YLEISESTI TIEDOSSA OLEVIEN
15 SAIRAAN KOIRAN MUKAAN
SAIRAAT = 2.83018%
KANTAJAT = 28%
•
Seuraavaksi suurimpana näkisin luuston sairaudet
esim. lonkkavika, polviluksaatio. Rodun onneksi epilepsiaa
ja luustosairauksia on vielä kohtalaisen vähän
jos vertaamme prosentuaalisesti sairastuneita terveisiin
koiriin.
• Allergiat ja iho-oireet ovat myöskin väistämättä
tulleet yleisemmiksi tässäkin rodussa, kuten
monissa muissakin roduissa. Johtuneeko siitä, että
allergiat ovat myöskin ihmisten keskuudessa lisääntyneet
miksipä ei sitten myös koirissa.
• Joitain sydänvika tapauksia on myöskin
viime vuosien aikana raportoitu.
• Erilaisia silmäsairauksia on myös
nykyisin ilmennyt.
Perunkarvatonkoirille
on 2013 alusta hyväksytty PEVISA (Perinnöllisten
vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), ja näin
ollen lonkka-/silmä- ja polvitarkastukset ovat
ehtona rotumme pentueiden rekisteröimiselle. Kaikki
tarkastetut koirat löytyvät Kennelliiton
KoiraNetistä
YHTEENVETO
Todetkaamme tähän loppuun vielä, että
kaiken kaikkiaan perunkarvatonkoira on edelleen terveimpiä
olemassa olevia koirarotuja. Suurin osa rotumme edustajista
käy eläinlääkärillä vain
rokotuksissa ja elää elämänsä
terveenä ilman sairastelua.
Harkitessasi
perunkarvatonkoiran hankintaa kannattaa joka tapauksessa
kysyä kasvattajalta pentunsa taustoista, kasvattaja
on velvollinen kertomaan jo ennen pennun varaamista
tulevien pentujen mahdollisesta terveydestä ja
sen suvun terveydestä.
Koirien sukutaulut kertovat myös paljon jos niihin
jaksaa perehtyä (mm. sukusiitoksen). Kattavat ja
totuudenmukaiset sukutaulutiedot löydät Suomen
Kennelliiton sivuilta.
Loppukommenttina
vielä esittäisin, että kaikki tämä
tieto mitä pentua hankkiva saa tiettyjen koirien
tilasta ns. ’terveinä rotunsa edustajina’
ei kuitenkaan takaa sitä totuutta, että silti
voi saada pennun, joka sairastuu jossain elämänsä
vaiheessa johonkin perinnölliseen tai ei perinnölliseen
sairauteen. Sillä totuushan on se, että sairastuneet
koirat ovat vain geneettisten sairauksien jäävuoren
huippua, geneettisen vian kantajat eivät näy
ulospäin, eikä kantajien olemassaolosta voida
tietää mitään. Jotkin sairaudet
kuten epilepsia, voivat puhjeta vasta myöhemmällä
iällä. Jalostukseen käytetyn koiran todellista
tilannetta ei tiedetä vasta kunnes se on tarpeeksi
vanha. Perinnöllisen sairauden periytymismekanismista
riippuen osa koirista voi olla kantajia, eli päällisin
puolin normaaleja koiria, joilla ei ole oireita, mutta
ne voivat silti tuottaa sairaita jälkeläisiä.
*Bay's
Bushyfur kennel, Kaarina Naaralainen*
KARVATON VAI KARVAINEN
PERUNKARVATONKOIRA
KUN
VAIHTOEHTOINA ON KARVALLINEN VAI KARVATON
Kun olet hankkimassa perunkarvatonkoiraa on sinulla
kokomuunnosten lisäksi myös mahdollisuus valita
kahdesta muusta muunnoksesta se sinulle sopivin.
Perunkarvatonkoiraa on olemassa kahta eri muunnosta
KARVALLINEN ja KARVATON. Yleisesti kaikki tuntevat vain
tämän KARVATTOMAN muunnoksen ja KARVALLINEN
on näin ollen jäänyt vähemmälle
huomiolle.
Alla muutamia vertauksia
KARVALLINEN perunkarvatonkoira on tietenkin täyden
karvapeitteen omaava rotunsa edustaja.
Mitä samaa karvattoman kanssa:
- Luonne, rakenne ym. ovat samat
- Karvallinen muunnos on jalostuskoira siinä missä
karvatonkin
- Voi harrastaa esim. näyttelyjä, agilitya,
tokoa ym. vastaavaa
- Rekisteröidään samoin kuin karvattomat
Mitä eroja karvattoman kanssa:
- Omaa normaalin koiran turkin
- Omaa täydet hampaat
KARVALLISEN TURKINHOITO
Turkin hoito ei ole vaikea, koska turkki ei ole kovin
pitkää ja tuuheaa.Yleisimmin karvan pituus
on lyhyttä, hiukan verrattavissa esim. dobermannin
tai labradorin turkkiin joitan pidempikarvaisiakin on
olemassa.
KARVALLISEN perulaisten turkki voi olla minkä värinen
tahansa. Yleisimmät värit kuitenkin ovat valkoinen-
mustin merkein, musta, punainen.
|
|
