* Rotumääritelmä

* Karvaton genetiikka
* Värit


 


RODUSTA

 

MITÄ PERUNKARVATONKOIRA ON?

Lyhyesti..
Perunkarvatonkoira kuuluu FCI:n ryhmään 5 pystykorvat ja alkukantaiset rodut.
Rodun kotimaa on Peru ja se kuuluu alkukantaisiin rotuihin.

Rotuun kuuluu kolme muunnosta
Kokomuunnokset
Pieni, korkeus 25 cm – 40 cm, paino 4 - 8 kg
Keskikokoinen, korkeus 41 cm – 50 cm, paino 8 - 12 kg
Suuri, korkeus 51 cm – 65 cm, paino, 12 - 30 kg
sekä jokaiseen kokomuunnokseen kuuluvat karvaton ja karvainen muunnos.
Karvaton on tunnetumpi muunnos tässä rodussa.

Pentueeseen syntyy normaalisti aina molempia muunnoksia karvattomia ja karvallisia.
Suomessa molemmat muunnokset karvaton ja karvallinen rekisteröidään.

Karvallisia käytetään myös jalostukseen. Kahta karvaista ei saa risteyttää keskenään.


Pieni pätkä historiaa..
Rotua on kasvatettu jo muinaisten Incojen aikakaudella. Tuhansia vuosia sitten. Tästä on tänä päivänä saatu todisteita arkeologisista kaivauksista, joissa on löydetty rotua kuvaavia saviastioita ja muita esineitä.
Hyvin usein karvaton koira esiintyi Chavín-kulttuurissa (1200-400 ekr.), Nazca-kultturissa (100-700 jkr.), Vicus-kulttuurissa (500 ekr.-400 jkr.), Mochica-kulttuurissa (100 ekr-700 jkr.), Wari-kulttuurissa (700-1200 jkr.), Chimu ja Inca -kulttuurissa (1100-1470 jkr.), suurin osa esiin kaivetuista keramiikasta, joka esittää karvatonta koiraa, löytyi Sican-kulttuurin (900-1100 jkr.) keskuksista. Chancay-kulttuurille (1200-1470 jKr.) oli tyypillistä kauniit mustavalkoiset piirretyt kuvat karvattoman koiran elämänsyklistä.

Rodun käyttötarkoitus on alun perin ollut toimia Inca papiston ja ylimystön lemmikkeinä.
Valitettavan usein on näitä koiria myös käytetty uhrimenoissa Incojen aikakaudella.

Epäilemättä perunkarvatonkoiran selviäminen valloitusaikoina ja kansanvallan syntyaikoina oli paljolti rannikolla asuvien maanviljelijöiden ansiota. He pitivät kiinni vanhoista tavoistaan, joissa koiraa pidettiin tehokkaana apuna reumatismiin ja kaikenlaisiin vaivoihin sekä tauteihin, joita on kuvattu yksityiskohtaisesti Hermilio Valdizánin esseessä, "Popular Medicine", julkaistu viime vuosisadalla. Koiraa ei arvostettu yksinomaan parantavien vaikutustensa takia vaan, koska se myös hävitti jyrsijöitä, jotka aiheuttivat suurta vahinkoa viljasadolle. Rotua on myös käytetty aarteen vartijana, ketteryytensä ja nopeutensa ansiosta puuman metsästyksessä ja viestiä vievien intiaanien turvana. Samoin sen epäileväinen ja varautunut luonne vieraita kohtaan tekivät siitä hyvän vahdin. Nykyisin, kun perunkarvatontakoiraa kasvatetaan maaseudulla, kehitetään myös sen metsästysviettiä – ja kaiken lisäksi se on mitä parhain seuralainen, jonka arvo tunnustettiin jo varhaisina aikoina.

Kun perunkarvatonkoirasta puhutaan elävänä muinaisjäänteenä, se ei ole kaukana todellisuudesta!

Tänä päivänä perunkarvatonkoira on yksi Perun suojelukohteista ja heidän ylpeytensä kansallisrotuna sekä se on myös julistettu maansa kansallisaarteeksi. Nykyisin jokaisessa Perun museossa on perunkarvatonkoira, maskottina ja vahtina.


Luonteesta …
Kaipaatko itsellesi uskollista, rauhallista ja vaikkapa harrastuksiin soveltuvaa perheenjäsentä?
Silloin perunkarvatonkoira on valinnoista parhain!

Perulaista eniten kuvaavia adjektiiveja voisivat olla esim.
ahne, alistuva, dominoiva (joskus), eloisa, helposti koulutettava, herkkä, huumorintajuinen, hyvä vahti, ihmisrakas, iloinen, isotteleva (jotkut urokset), itsepäinen, itsetietoinen, kateellinen, kekseliäs, kiltti, kärsivällinen, kestävä, lapsirakas, lauhkea, leikkisä, luotettava, metsästysvaistoinen, mustasukkainen, pidättyväinen, rauhallinen, seurallinen, sopeutuvainen, suuriegoinen, temperamenttinen, toiminnanhaluinen, tottelevainen, uskollinen, utelias, valpas, varautunut, voimakasluontoinen, yhden ihmisen koira, ylpeä, ylväs.


Perulainen on omistajalleen ehdottoman uskollinen ja sen oma perhe on sille kaikki kaikessa.
Rotu sopii myös lapsiperheisiin sekä sopeutuu hyvin useammankin koiran joukkoon.

Ottaessasi perunkarvatonkoiran on pennun sosiaalistaminen pentuaikana ehdottomasti tärkeimpiä asioita, joita pitää huomioida koiran tullessa kotiin luovutusikäisenä. Jos tätä ohjetta ei noudata saattaa myöhemmin olla vaikeaa saada koiraa enää sopeutumaan outoihin tilanteisiin ja ihmisiin.

Koiran luonnetta kuvataan rotumääritelmässä epäluuloiseksi ja varaukselliseksi.
Mitä varautuneisuus siis tarkoittaa tämän rodun luonneominaisuutena? Mielestäni voidaan se määritellä vaikka näin: …alkukantaisuutensa vuoksi sillä on säilynyt vahvasti luontainen villieläimen vaisto, joka tarkoittaa, ettei koira lähesty uutta asiaa heti vaan tutustuu uusiin tilanteisiin hiukan kauempaa seuraillen. Jos sitä väkisin lähestyy se yleensä pyrkii pakenemaan. Perunkarvatonkoira ei kuitenkaan silti ole arka tai vihainen, kuten koiran käytös monesti väärin ymmärretään.
Muista siis ensikertaa perulaisen tavatessasi, että et ole huomaavinasikaan sitä ennen kuin koira itse tulee luoksesi. Perunkarvatonkoira tarvitsee hieman aikaa tutustuakseen outoihin asioihin ja ihmisiin. Hetken tutustumisen jälkeen perulaisesta saa hauskan, leikkisän ja uskollisen ystävän.

Perunkarvatonkoiralla on myös kohtalaisen suuri vahtivietti. Se vartioi tarkasti kotiaan sekä perhettään ”laumaansa”. Tämän vuoksi saattaa myös esiintyä haukkuherkkyyttä mm. ovikellon soidessa. Tämä piirre on kyllä helposti myös opetettavissa pois koiran käytöksestä.

Rotu on rauhaa rakastava, sisätiloissa se useimmiten viihtyykin peiton alla nukkuen.
Peiton alla viihtyminen ei silti tarkoita, että perunkarvatonkoira olisi täydellinen ”sohvaperuna”, vaan se on oikeassa elementissään saadessaan liikkua vapaana. Ulkoiltaessa koira on aktiivinen ja hyvä lenkkeilykaveri. Varauksellisuutensa vuoksi koiraa ei suositella pidettäväksi vapaan, muutoin kuin varmoilla alueilla esim. koirapuistot, jokin tuttu metsäalue tai vaikkapa mökillä, mistä se ei jotain säikähtäessään pääse karkaamaan.


Koulutus – harrastaminen…
Perunkarvatonkoira on älykkäänä ja oppivaisena koirana suhteellisen helposti koulutettava, kunhan oikea motivaatiokeino löytyy. Kestävyyttä, ketteryyttä ja nopeutta on riittävästi monipuoliseen harrastamiseen.
Sen opettaminen on helppoa, koska se haluaa kaikessa miellyttää omistajaansa.
Silti kuitenkin perulaisen omistajalta vaaditaan hyvää johtamistaitoa. Mahdollisimman määrätietoista ja selkeää kommunikointia koiran kanssa. Tietyt rajat on pidettävä ja niissä tulisi myös pystyä pysymään.
Koiralle ei kuitenkaan saa missään tapauksessa olla ankara, vaan sitä on käsiteltävä määrätietoisesti, mutta lempeän oikeudenmukaisesti. Luultavasti paras perulaisen omistaja on sellainen, joka on muutenkin elämässään ns. ”johtajatyyppiä”.

Älykkäänä koirana sen pitäisi saada myös käyttää aivojaan eli sen kanssa kannattaa tehdä mahdollisimman paljon harjoituksia tai harrastaa jotain missä se joutuu käyttämään etenkin hajuaistiaan sekä näköään.

Perunkarvatonkoirat pitävät puuhailusta erilaisten esteiden ja kiipeilytelineiden parissa. Agilityssä nopeus ja vauhdikkuus ovat lajissa rodun positiivisia puolia. Vaikka rotu on näillä kentillä vielä erikoinen, se ei tarkoita sitä, etteikö tälläkin roduilla olisi vauhtia veressä. Päinvastoin! Lisäksi roduilla on etua ketteryydestään ja tarkkuudestaan. Harrastus vaatii ehdotonta tottelevaisuutta, koiran hallittavuutta, hyvää kuntoa, toimintakykyä ja hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa.

Mielestäni onkin epäoikeudenmukaista rotua kohtaan, kun sen uskotaan olevan vain kotona löhöilevä ”sohvaperuna” tai jonkilainen "koriste-esine" ja kaikki nämä kuvitelmat vain sen karvattomuuden vuoksi. Kovin moni tuntuu ajattelevan, että karvattoman koiran kanssa ei voisi harrastaa, mutta se on täysin väärä uskomus. Karvaton koira nauttii metsässä juoksemisesta, vaikkapa pupun perässä ihan siinä missä mikä muu vastaavaa harrastava karvainenkin rotu. Karvaton ei myöskään mene ”rikki” risujen sitä raapiessa, koska koiran iho on kuitenkin sen verran sitkeää, että harvoin siihen tulee pintanaarmua pahempaa.

Onneksi nykyisin monet perulaisen omistajat ovatkin huomanneet koiransa käyttöominaisuudet ja ovat alkaneet harrastaa koiriensa kanssa mm. agilitya, hajutunnistusta, verijälkeä, viehejuoksua, tokoa, yms. yms. mahdollisuuksia on monia, kun vaan uskaltautuu ns. ”normikoirien” joukkoon. Aina ei se vastaanotto heti ole positiivinen, mutta kun koira on näyttänyt mihin se pystyy on karvatonkin koira innolla hyväksytty joukkoon.

Koiranäyttelyt ovat perinteisesti olleet karvattomia rotuja harrastavien suosima harrastus ja siksi mm. perunkarvatonkoirat ovat nykyisin yhä enenevässä määrin näyttelyssä hyvin edustettuna. Jokainen kokomuunnos arvostellaan omana rotunaan. Karvattomilta roduilta ei vaadita koepalkintoa muotovalion arvon saavuttamiseen. Lisäksi 2013 rotumääritelmän uusiutumisen myötä, myös karvalliset saavat osallistua näyttelyihin. Karvaton sekä karvallinen kilpailevat samassa kehässä.


HOITO JA RUOKINTA
Ihon hoito on yksinkertaista. Pesua ja rasvausta koirakohtaisesti.
Koirien ihoissa on eroavuuksia, toisilla on kuivempi iho ja toisilla taas sellainen, ettei iho tarvitse melkein mitään hoitoa.

Karvaiset perulaiset ovat myöskin helppohoitoisia, koska ne ovat enimmäkseen lyhyt-turkkisia.
Joitain pidempiturkkisiakin löytyy, mutta nekään eivät ole vaikeita turkinhoidollisesti. Karvaisen ja karvattoman perulaisen luonteet tai hoito eivät paljoakaan eroa toisistaan. Karvainen tietenkin kestää enemmän kylmyyttä turkkinsa ansiosta.

Perunkarvatonkoiralle ei pakkanen ja aurinko ole ongelma, eivätkä ne ole niin kylmän arkoja, kuin monet kuvittelevat, koska rodun kotimaassa Perussa yön ja päivän välinen ilmasto on vaihteleva. Päivisin on kuumaa ja yön lämpötila saattaa laskea jopa pakkasen puolelle, siellä koirat ovat tottuneet olemaan yötä päivää ulkona ja ne ovat pärjänneet vallan mainiosti vuosituhansia näin. Kotimaassaan Perussa ei myöskään ole koirille puettu vaatteita päälle kylmillä ilmoilla, kuten meidän kulttuurissamme tehdään ja silti rotu on selviytynyt hyvin sielläkin näihin päiviin saakka.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meillä täällä olisi viisasta pukea koira pakkasilla, kun sen kanssa lenkkeilemään lähdetään. Karvattoman koiran kunnollinen pukeutuminen on Suomen talvessa ehdottoman tärkeää. Koira on suojattava pakkaselta kunnollisella talvihaalarilla, korvia suojaavalla päähineellä sekä usein myös tossut ovat tarpeelliset.
Kesäisin on suojattava koira auringossa palamiselta, etenkin tietyn väriset vaaleat koirat palavat helposti.

Yleisesti uskotaan vieläkin, että karvattomat koirat voivat syödä vain pehmeää ruokaa, niiden hammaspuutosten vuoksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan nämä koirat ruokitaan aivan samoin, kuin mikä tahansa koirarotu. Kokemuksesta voin kertoa, että "hampaaton" perulainen pystyy syömään esim. tavallisen luun nopeammin kuin täysin hampaallinen koira.
Uskokaa tai älkää, mutta olen tämän nähnyt monesti. Perulainen on kaikkiruokainen, kotiruoka kuin teollinenkin ruoka (kuivamuona) käy vallan mainiosti.
Tosin perunkarvatonkoira tarvitsee mielestäni hiukan rasvaisemman ja proteiinipitoisemman ruuan, koska se on karvaton ja tarvitsee enemmän energiaa lämmönsäätelyyn, kuin turkilliset rodut. Hyvässä ”lihassa” oleva perunkarvatonkoira ei kylmemmälläkään säällä palele. Perunkarvatonkoira on myös aktiivinen, liikunnallinen koira, joten energiaa kuluu paljon myös siihen. Varsinkin pennut ja nuoret koirat tarvitsevat todella paljon hyvänlaatuista ruokaa. Kaikki lihatuotteet raakana ovat parasta mahdollista ruokaa karvattomalle koiralle. Raakaruokinnalla koiran ihokin pysyy hyvänä.
Omat koiramme ruokitaan ns. "sekaruokinnalla" eli nappulaa ja lihoja, kasviksia yms.


RODUN TERVEYS

Perunkarvatonkoira on rakenteeltaan terve ja liioittelematon peruskoira, ainut eroavaisuus ns. ’peruskoiraan’ on tämän rodun karvattomuus niillä yksilöillä jotka karvattomia ovat. Rotuun kuuluva karvallinen muunnos taas ei eroa mitenkään niin sanotusta ’peruskoirasta’, koska sillä on myös normaali turkki.

Todellisuudessa tätä rotua ei ole tarkoituksella jalostamalla tehty karvattomaksi, karvattomuus ei ole sairaus vaan geenimutaatio. Joskus vuosituhansia sitten on johonkin pentueeseen syntynyt näitä koiria ja kuten tiedämme historiasta on tämä rotu ollut muinaisten inkojen koira. Inkat ovat aikanaan tämän rodun viisaudessaan säilyttäneet meille tuleville sukupolville jatkamalla näiden koirien jalostusta omana aikakautenaan. Rodun hyvinvoinnista ja puhtaasta jalostuksesta kertokoon myös se, että rotu on jatkanut säilymistään näihin päiviin saakka. Inkojen aikakaudelta peräisin olevia koirarotuja on varmasti tänä päivänä hyvin vähän jäljellä, uskoisin näin.
Perunkarvatonkoira on kuitenkin selviytynyt vuosisatojen vaihtumisista juurikaan muuttumatta siitä alkuperäisestä koirasta, joka se on ollut jo vuodesta 300 eKr.
Perussa rodun alkuperämaassa on rotu vielä tänäkin päivänä säilyttänyt sen aseman mikä sillä oli jo tuhansia vuosia sitten. Tässä on tietenkin omat hyvät ja huonot puolensa, mutta totuus on kuitenkin se, että vain terve hyvinvoiva koirarotu selviytyy vuosituhansien koettelemuksista edelleen elinvoimaisena.

Perunkarvatonkoiralla ei ole näihin päiviin mennessä ollut mitään rodunomaista sairautta. Rotu on ollut perusterve ja kuten sanottu eihän se olisi muuten tuhansia vuosia selviytynytkään.

Viimeisten vuosikymmenten aikana näitä koiria sitten on tullut myös meille tänne Eurooppaan. Rodun jalostamista on jatkettu täällä hyvin pienellä määrällä jalostuskoiria. Ei olla otettu huomioon sitä seikkaa, että mikään rotu ei todellisuudessa kestä loputtomiin samojen geenien yhdistymistä (sisäsiitos% / sisäsiitosaste ilmaisee kuinka suuressa osassa geenipareista geenit ovat perinnöllisesti kaksinkertaisina).

Nyt näyttääkin siltä, että se on aiheuttamassa tämän vuosisadan aikana myös perunkarvatonkoiran geneettistä taantumista. Tästä johtuen on joitain sairauksia alkanut tulla esiin myös tässä rodussa.

• Epilepsia oli suurin uhkamme 2004 alkaen, mutta se on saatu kuriin suunnitelmallisella jalostuksella. Epilepsia tunnetusti on myös sairaus, joka on seurausta liiallisesta sukusiitoksesta.

TÄSSÄ KOKO SUOMEN EPILEPSIATILANNE PROSENTTEINA 2009 VUODEN LOPPUUN MENNESSÄ LASKETTU YLEISESTI TIEDOSSA OLEVIEN 15 SAIRAAN KOIRAN MUKAAN
SAIRAAT = 2.83018%
KANTAJAT = 28%

• Seuraavaksi suurimpana näkisin luuston sairaudet esim. lonkkavika, polviluksaatio. Rodun onneksi epilepsiaa ja luustosairauksia on vielä kohtalaisen vähän jos vertaamme prosentuaalisesti sairastuneita terveisiin koiriin.
• Allergiat ja iho-oireet ovat myöskin väistämättä tulleet yleisemmiksi tässäkin rodussa, kuten monissa muissakin roduissa. Johtuneeko siitä, että allergiat ovat myöskin ihmisten keskuudessa lisääntyneet miksipä ei sitten myös koirissa.
• Joitain sydänvika tapauksia on myöskin viime vuosien aikana raportoitu.
• Erilaisia silmäsairauksia on myös nykyisin ilmennyt.

Perunkarvatonkoirille on 2013 alusta hyväksytty PEVISA (Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), ja näin ollen lonkka-/silmä- ja polvitarkastukset ovat ehtona rotumme pentueiden rekisteröimiselle. Kaikki tarkastetut koirat löytyvät Kennelliiton KoiraNetistä

YHTEENVETO
Todetkaamme tähän loppuun vielä, että kaiken kaikkiaan perunkarvatonkoira on edelleen terveimpiä olemassa olevia koirarotuja. Suurin osa rotumme edustajista käy eläinlääkärillä vain rokotuksissa ja elää elämänsä terveenä ilman sairastelua.

Harkitessasi perunkarvatonkoiran hankintaa kannattaa joka tapauksessa kysyä kasvattajalta pentunsa taustoista, kasvattaja on velvollinen kertomaan jo ennen pennun varaamista tulevien pentujen mahdollisesta terveydestä ja sen suvun terveydestä.
Koirien sukutaulut kertovat myös paljon jos niihin jaksaa perehtyä (mm. sukusiitoksen). Kattavat ja totuudenmukaiset sukutaulutiedot löydät Suomen Kennelliiton sivuilta.

Loppukommenttina vielä esittäisin, että kaikki tämä tieto mitä pentua hankkiva saa tiettyjen koirien tilasta ns. ’terveinä rotunsa edustajina’ ei kuitenkaan takaa sitä totuutta, että silti voi saada pennun, joka sairastuu jossain elämänsä vaiheessa johonkin perinnölliseen tai ei perinnölliseen sairauteen. Sillä totuushan on se, että sairastuneet koirat ovat vain geneettisten sairauksien jäävuoren huippua, geneettisen vian kantajat eivät näy ulospäin, eikä kantajien olemassaolosta voida tietää mitään. Jotkin sairaudet kuten epilepsia, voivat puhjeta vasta myöhemmällä iällä. Jalostukseen käytetyn koiran todellista tilannetta ei tiedetä vasta kunnes se on tarpeeksi vanha. Perinnöllisen sairauden periytymismekanismista riippuen osa koirista voi olla kantajia, eli päällisin puolin normaaleja koiria, joilla ei ole oireita, mutta ne voivat silti tuottaa sairaita jälkeläisiä.

*Bay's Bushyfur kennel, Kaarina Naaralainen*



KARVATON VAI KARVAINEN

PERUNKARVATONKOIRA

KUN VAIHTOEHTOINA ON KARVALLINEN VAI KARVATON

Kun olet hankkimassa perunkarvatonkoiraa on sinulla kokomuunnosten lisäksi myös mahdollisuus valita kahdesta muusta muunnoksesta se sinulle sopivin.
Perunkarvatonkoiraa on olemassa kahta eri muunnosta KARVALLINEN ja KARVATON. Yleisesti kaikki tuntevat vain tämän KARVATTOMAN muunnoksen ja KARVALLINEN on näin ollen jäänyt vähemmälle huomiolle.

Alla muutamia vertauksia
KARVALLINEN perunkarvatonkoira on tietenkin täyden karvapeitteen omaava rotunsa edustaja.

Mitä samaa karvattoman kanssa:
- Luonne, rakenne ym. ovat samat
- Karvallinen muunnos on jalostuskoira siinä missä karvatonkin
- Voi harrastaa esim. näyttelyjä, agilitya, tokoa ym. vastaavaa
- Rekisteröidään samoin kuin karvattomat


Mitä eroja karvattoman kanssa:
- Omaa normaalin koiran turkin
- Omaa täydet hampaat

KARVALLISEN TURKINHOITO
Turkin hoito ei ole vaikea, koska turkki ei ole kovin pitkää ja tuuheaa.Yleisimmin karvan pituus on lyhyttä, hiukan verrattavissa esim. dobermannin tai labradorin turkkiin joitan pidempikarvaisiakin on olemassa.
KARVALLISEN perulaisten turkki voi olla minkä värinen tahansa. Yleisimmät värit kuitenkin ovat valkoinen- mustin merkein, musta, punainen.

 

 

webdesign & © BBkennel 2011 - 2017